Aamuherätyksiä ja matkalaukkuelämää on elämä tosiaan tuntunut viimeaikoina olevan. Olen vapaaehtoisesti valinnut lentoalan, joka on lähes aina epäsäännöllistä vuorotyötä. Välillä se on kuitenkin helpompaa ja välillä taas tuntuu melkoisen raskaalta. Kesä on helppo kun on valosaa ja muutenkin tulee eleltyä milloin minkäkin aikataulun mukaan, niin ei sen niin väliä milloin siellä töissäkään on ja yöpyvillä voi istua terassilla tai ottaa aurinkoa.
Syksy tekee kaikesta, myös työstäni, karumpaa. Aamuherätykset alkaa olla tuskaa, varsinkin kun minä en millään tavalla ole aamuihminen. Työvuorothan pyörii meillä myös viikonloppuisin, mutta kesän aikana on ollut aika mukavasti kyllä myös vapaata.
Nyt on kuitenkin meneillään sellainen työviikonloppukierre että oksat pois. Kolme työviikonloppua putkeen tekee ihmisestä muumion, tai ainakin erakon. Kavereita en ole nähnyt ikuisuuksiin. Osa kavereista on viikot koulussa pääkaupunkiseudun ulkopuolella joten ne on ihan pois pelistä ja parhaankin ystävän A:n kanssa on mennyt aikataulut niin ristiin ettei olla nähty neljään viikkoon! (You wonder why I started this blog?!) Ja tosiaan aamuvuoronakki on napsunut myös viime viikkoina. Se vie musta mehut!
Työkuoleman vastapainoksi olen käynnistellyt taas treenirutiinia. Kesä on tullut laiskoteltua, mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin, ja jos sitä taas kohta pääsisi tikimpään kuntoon. Huomenna odottaa tiukka treeni! Ja vapaapäivä myös onneksi! :D Treeneistä voisin höpöttää enemmänkin, mutta saattaisi tulla romaani, niin niistä ehkä omassa postauksessaan myöhemmin...
Ulkona alkaa olla kylmä, pitää nauttia sisämyyssailusta. Syysiltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti