Home sweet home

Ihanaa olla taas kotona! Tai no, toistaiseksi vielä äidin luona kun kissa on ollut täällä taas hoidossa, mutta jos sitä ensi yöksi menisi ihan omaan kotiin... Taitaa olla ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon!

Niin, nyt kun tuli puheiksi niin tässä on Paavo. Paavo on mun raitahaalarikissani :)

Hän osaa olla edukseen kuvissa kuten huomaatte. Varsinainen hölmöläinen, mutta niin rakas <3 Välillä on hankalaa kun kissa rajoittaa niin paljon menoja, mutta toisaalta en ikinä pystyisi siitä luopumaan. Se on mun rakas ja uskollisin ystävä, pysyy vierellä silloinkin kun muut hylkää.

Yöpyvä saatiin pakettiin. Toinen yö oltiin Göteborgissa ja kolmas Arlandassa. Arlandassa nappasin itseäni taas niskasta kiinni ja lähdin lenkille. Olin aiemmin viikolla katsellut yhtä takkia joka on kokonaan heijastinkangasta, tuli aika ikävä sitä lenkillä... Kun suuntasin lentokentältä poispäin niin kolmen kilometrin kohdalla oli jo valaistus loppunut ja pilkkopimeä maantie edessä. Neljä kilsaa mentiinki sitten siinä pimeydessä. Tie on kuitenkin aika vilkkaasti liikennöity niin meinasi vähän pelottaa kun autot tuli 80km/h vastaan siellä pilkkopimeessä, ja pitkillä valoilla tietty, niin että olin ihan peura ajovaloissa ja sokaistunut.

Ja ennätysaika kympille meni ihan mönkään kun kaheksan kilsan kohdalla alkoi pukkaamaan niin hirveesti verta nenästä että piti himmata ja kävellä neljä minuuttia huoltsikalle. Jatkoin kuitenkiin juosten sitten lopun. Mutta voi sanoa että 10km/h alkaa olla vauhti. Kohta ei muuta kuin matkaa pidentämään. Suunnittelin tuossa eilen että keväällä vois vetäistä Helsinki City Runin... Katsellaan... Ihan ensimmäisenä pitää kuitenkin suunnata lenkkarikauppaan, koska vanhat lenkkarit ei nyt enää oikein palvele. Jokaisen lenkin jälkeen on niin kipeä vasen sisäsyrjä ja polvi ettei tarvi harkita edes lenkkareiden jalkaanlaittoa muutamaan päivään, kun ei pysty edes kävelemään niillä.

Mutta hyvin ne on kolme vuotta jo palvellutkin!!

Loppuun vielä pari kuvaa Hotelli Arlandian "paremmista" huoneista, jotka on oikein mukavia :)

Hyvää viikon alkua!!

Pikaraportti Umeåsta

Hälsningar från Umeå! Yöpyvällä mennään ja yö 1/3 olis edessä. Ensimmäistä kertaa täällä Uumajassa yöpyvällä, ihan mukava pikku kaupunki. Hotelli on juuri uusittu Comfort Hotel Winn, ihan jees huoneet ja kaupungin keskellä. Brekkarin pääsee tarkistamaan sitten aamulla.

Tänä aamuna oli taas ihan jäätävä aamuherätys klo 4.15. Ei oo ihmisen aika herätä se! Joutu myös ekan kerran skrapaamaan ikkunat autosta, niin eiköhän se parkkikiekko menny keskeltä poikki heti ekalla vetäsyllä! Jonkunlaiset silmänreiät onnistuin hinkuttamaan siihen tuulilasiin kuitenkin loppujen lopuksi. Aamulla käytiin alkajaisiksi heittämässä Oslon keikka ja sen jälkeen suunnattiin ruotsinmaalle ja Arlandan kautta tänne Uumajaan. Helsinki-Tukholma välillä saatiin kyytiin myös ihastuttava Strictly Style:n mrs.V kollegoineen. Ihania neitoja molemmat! :)

Täällä perillä Uumajassa pyörittiin tuossa keskustassa muun miehistön kanssa. Vähän kaffelaa ja oluthuonetta ja italialaista. Leppoisa iltapäivä kaikinpuolin, nyt kohta massun viereen nukkumaan. Lihaksetkin alkaa muistuttelemaan itsestään pikkuhiljaa kun alkaa olemaan 24h treeneistä. Treenasin  eilen kahdet crossfit treenit putkeen ja olin kyllä aivan loppu sen jälkeen, mutta toisaalta se on niin huikea fiilis. Illalla syötiin vielä äidin luona sushia, joka kyllä kummasti helpotti treenikuolemaa :D

Nyt yritän pikkuhiljaa siirtyä unimaailmoihin kun se kello mokoma herättää taas 4.15... Zzz...

Natinati!!

Aamuherätyksiä ja matkalaukkuelämää

Aamuherätyksiä ja matkalaukkuelämää on elämä tosiaan tuntunut viimeaikoina olevan. Olen vapaaehtoisesti valinnut lentoalan, joka on lähes aina epäsäännöllistä vuorotyötä. Välillä se on kuitenkin helpompaa ja välillä taas tuntuu melkoisen raskaalta. Kesä on helppo kun on valosaa ja muutenkin tulee eleltyä milloin minkäkin aikataulun mukaan, niin ei sen niin väliä milloin siellä töissäkään on ja yöpyvillä voi istua terassilla tai ottaa aurinkoa. 

Syksy tekee kaikesta, myös työstäni, karumpaa. Aamuherätykset alkaa olla tuskaa, varsinkin kun minä en millään tavalla ole aamuihminen. Työvuorothan pyörii meillä myös viikonloppuisin, mutta kesän aikana on ollut aika mukavasti kyllä myös vapaata. 

Nyt on kuitenkin meneillään sellainen työviikonloppukierre että oksat pois. Kolme työviikonloppua putkeen tekee ihmisestä muumion, tai ainakin erakon. Kavereita en ole nähnyt ikuisuuksiin. Osa kavereista on viikot koulussa pääkaupunkiseudun ulkopuolella joten ne on ihan pois pelistä ja parhaankin ystävän A:n kanssa on mennyt aikataulut niin ristiin ettei olla nähty neljään viikkoon! (You wonder why I started this blog?!) Ja tosiaan aamuvuoronakki on napsunut myös viime viikkoina. Se vie musta mehut!

Työkuoleman vastapainoksi olen käynnistellyt taas treenirutiinia. Kesä on tullut laiskoteltua, mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin, ja jos sitä taas kohta pääsisi tikimpään kuntoon. Huomenna odottaa tiukka treeni! Ja vapaapäivä myös onneksi! :D Treeneistä voisin höpöttää enemmänkin, mutta saattaisi tulla romaani, niin niistä ehkä omassa postauksessaan myöhemmin...

Ulkona alkaa olla kylmä, pitää nauttia sisämyyssailusta. Syysiltaa!

Blanco A4 - Uuden sivun kääntäminen elämässä

Mulla on tarve vuorovaikuttaa, keskustella ja jakaa asioita ihmisten kanssa. Mutta varsinkin tämänhetkisen työn myötä, välillä kuluu pitkiä aikoja ettei ehdi näkemään kavereita. Siksi olen avannut tämän kanavan ja ajattelin tänne syytää kaikkea sitä asiaa minkä tarpeelliseksi katson.

Ihan tavallista elämää tänne varmaan tulee, mutta loppujenlopuksi ei ole kyllä aavistustakaan millaiseksi tämä muodostuu, vai lopahtaako jo ennen kuin ehtii alkaa... Who knows!

Ensimmäinen otsikko on sydäntä lähellä ja liittyy erääseen kielikuvaan joka pätee ihmissuhteissa, joskus sen ehkä vielä jaan täälläkin jos tarve vaatii. Nyt kyseinen otsikko valikoitui kuitenkin sivun ylälaitaan koska tästähän sitä tänään lähdetään: tyhjästä liikkeelle! :)

Tänään on hyvin tavallinen päivä, vapaa päivä kolmen päivän työreissun päätteeksi. Eilen vähän sattui ja tapahtui kun taas väsyneenä tehtiin töitä ahtaissa tiloissa. Työkaveri onnistui murjomaa meikäläisen jalkapöytää korkkarilla ja se aiheutti vähän hässäkkää. Tänään on sitten vielä korjailtu eilisen jälkiä ja piipahdettu Mehiläisessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ruhjeella selvisin ja ei tarvinnut sen kummempia jatkotoimenpiteitä. Hyvä niin, koska aamulla olisi taas ilmailukeikka. Suurin murhe olikin että ei kai pilaa mun aluillaan olevaa treenirutiinia, muta hyvältä näyttää, tällä viikolla vielä varmasti polulle ja treeneihin. :)

Tänään ohjelmassa varmaan vielä vaan työputkesta palautumista, ruuanlaittoa perheelle ja toivottavasti ajoissa nukkumaan.

Tervetuloa mukaan jos joku onneton tänne jo eksyy!